torstai 22. maaliskuuta 2012

Vanhan liiton autokauppaa?

Erään autonmyyntisivuston hakurobotti lähetti sähköpostia. Hakuehtojani vastaava vaihtoauto oli tullut kauppaan."Kyseinen auto on ollut yhdellä omistajalla ja on siisti ja käytännössä lähes virheetön. Kesärenkaatkin taisivat olla ajamattomat." Näillä lauseilla autokauppias (joka kertoi myyneensä ko auton uutena ja ottaneensa sen sisään myös vaihdossa) mainosti juuri tullutta vaihdokkiaan ja nostatti autokuumeen seuraavalle levelille. Pakkohan sitä oli lähteä katsomaan, heti.

Auto oli jonottamassa vuoroaan fiksaukseen, joten pääsin näkemään ja kokemaan auton sellaisenaan, millaisena se oli liikkeeseen tullut. Ja käsitteet "siisti" ja "virheetön" saivat ihan uuden merkityksen. Autoa ei sisätiloista ollut siistitty luultavasti koskaan. Sisäpinnat olivat naarmuilla ja kuluneen näköiset. Lisäksi koeajon ensimmäinen maantiekilometri paljasti, että vaihteiston puolella oli jotain häikkää. Vitosvaihteella vaihdekeppi "heilui" eteen/taakse vedon tahdissa. Uudenkarheissa kesärenkaissa oli pintaa noin 50-60%.

Valitettavasti(?) autoa esitellyt myyjä ei ollut sama henkilö, joka auton puhelimessa kuvaili. Tällä face-to-face autoa esitelleellä myyjällä oli hieman realistisempi kuva autosta. Autokuume kyseisen auton kohdalla romahti, ja ainakin yksi autokauppias siirtyi henkilökohtaiselle mustalle listalle, liikkeen kohtaloa vielä harkitsen. Harkinnassa on, että kävisin vielä tsekkaamassa kyseisen auton fiksauksen jälkeen ja katsomassa, että voiko fiksauksella tehdä ihmeitä ja korjataanko myyjälle raportoimani vaihteisto-"ominaisuus" ennen auton siirtämistä myyntihalliin.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Koeajo: Honda Hr-v 1,6 4wd

Koeajot ovat menneet aika nelivetopitoisiksi, mutta siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi tällä kertaa löysin itseni 9 vuotta vanhan, mutta kohtuullisen vähän ajetun ja hyvin pidetyn Honda Hr-v 1,6 4wd:n ratin takaa. 105 hv ja 134 Nm:n vääntö latistivat hieman odotuksia ajonautinnosta. Lisäksi suhteellisen karut sisätilat ja varustetaso sekä mielipiteitä jakava suoralinjainen muotoilu olivat osaltaan saattamassa mielenkiinnon autoa kohtaan aika alhaiselle tasolle.

Tilat

Japanilaisiin autoihin tottuneena löysin ajoasennon helposti, vaikka ohjauspyörästä puuttui etäisyyden säätö. Korkeutta pystyi kyllä säätämään. Hallintalaitteet olivat helppokäyttöiset ja loogisesti saatavilla ja mittaristo oli pelkistetty mutta erittäin selkeä. Takapenkillä 180cm pitkä ei mielellään kovin kauaa matkusta, koska jalkatila on erittäin rajallinen. Myös päätilan riittävyys voi pidemmille olla rajoittava tekijä autoa valittaessa. Tavaratila oli tasapohjainen ja auton muuhun kokoon suhteutettuna asiallisen kokoinen. Tavaratilan pohjan alle sijoitettu vararengas oli tilapäiseen käyttöön kelpaava "kottikärryn" rengas.

Moottoritila oli nykyautoihin tottuneelle avara ja selkeä. Mm polttimon vaihto näyttäisi onnistuvan ilman isompaa purkuoperaatiota.

Ajossa

Koeajolenkkini sisälsi hieman maantietä, jonkin verran kaupunkiajoa sekä ripauksen lumisia pienempiä teitä. Maantiellä oli rauhallinen ajettava niin hyvässä kuin pahassakin. Ainakin alla olleilla Goodyearin nastarenkailla varustettuna auto oli ajotuntumaltaan vakaa ja rauhallinen. Kiitos 1,6-litraisen moottorin, auto oli myös "rauhallinen" kiihtyjä ja esim ohitukseen tarvitaan maantienopeudessa pitkälti näkyvyyttä ja pienempi vaihdekin on suotavaa. Auto ei ole hiljaisimpia, mutta 80km/h rajoitusalueella melu ei etupenkillä vielä häiritse. Takapenkillä haittaa jonkin verran enemmän tavaratilan kautta tulevat äänet.
Kaupunkiajossa auto oli todella ketterä, kääntösäde oli pieni ja kiitos auton korkeuden, näkyvyys autosta ulos oli hyvä. Liikkeellelähdöissä ja risteyksissä auto käyttäytyi alkuun etuvetomaisesti, mutta pian sutimisen alettua viskokytkin toimi ja neliveto tuli avuksi. Auton rajalliseen tehoreserviin yhdistettynä nelivetojärjestelmä oli kaupunkioloissa toimiva.
Suurin yllätys itselleni oli auton suoriutuminen lumisesta, uraisesta maantiestä. Kaistojen välissä olleen lumivallin ylittäminen ei hetkauttanut autoa juuri mitenkään,eivätkä raiteetkaan aiheuttaneet auton kulkusuuntaankaan suurempia muutoksia. Meno oli lähes yhtä vakaata kuin sulalla maantielläkin ja huomattavasti vakaampaa kuin monella vajaavetoisella autolla.
Etenemiskykyä lumessa en uskaltanut testata, koska sopivaa vetoapua ei ollut lupeissa :)

Kenelle Hr-v sitten sopii?

Hr-v ei ole nelivedosta ja hieman korkeammasta maavarasta huolimatta maastoauto. Alennusvaihteita autosta ei luonnollisestikaan löydy. Täysveriseksi citymaasturiksi Hr-v:n varustelu ja näyttävyys lienee liian rajallinen ja puhtaaseen maantieajoon sen mukavuus ja moottorin ominaisuudet loppuvat kesken. Mutta hinta-/laatusuhdetietoiselle Hr-v tarjoaa ilman isompia intohimoja hyvän ja monipuolisen kulkuvälineen paikasta a paikkaan b, lähes kelillä kuin kelillä. 
Hr-v on edullinen kompromissi, jolla selviää kohtuullisesti niin huonohkosta mökkitiestä kuin maantiesiirtymästäkin.



lauantai 3. maaliskuuta 2012

Pikainen koeajo: Subaru XV 2.0 D


Tuli bongattua lauantaipäivän kunniaksi tällainen liikenteestä, ja koeajollehan sitä oli päästävä... Ohessa muutama huomio ajanpuutteen vuoksi hyvin lyhyeksi jääneen koeajon tiimoilta. Vertailen XV:tä tässä paljon saman merkin Foresteriin, koska siitä minulla tuoreita kokemuksia.

XV:n ulkomuoto miellytti minun silmää. Vaikka auton maavara on 22 cm, auto ei ollut mitenkään ylikorkean oloinen. Vakiovanteet (17") olivat mukavan räyhäkkäät. Autoon istuutuminen oli vaivatonta ja ajoasennon säätäminen oli japanilaisiin autoihin tottuneelle helppoa.

Koeajoauto oli varusteiltaan ns. karvalakkimalli (?!?), ja se näkyi ja tuntui myös sisustassa. Ratista puuttui kaikki säätimet ja esim vakionopeussäädin puuttui kokonaan. Liikkeen sisällä olleessa paremman varustetason mallissa varustetaso oli kuitenkin kohdallaan.


Sisätiloiltaan auto oli tavallinen citymaasturi. Kuljettajan olosuhteet olivat kohdallaan, mutta kun säädin ajoasennon itselleni (180 cm) sopivaksi, ei taakse liiaksi jäänyt. Lisäksi katto alkoi jo ilmoitella olemassaolostaan, kun 180 cm henkilö sovittautui takapenkille. Tavaratila oli selkeä, kiinnityskoukkuja oli riittävästi, lastauskorkeus ok, mutta tilaa ei kuitenkaan ollut ylenmäärin.

Ajossa Subaru toimi odotetusti. Ajo-ominaisuudet olivat lyhyen koeajon perusteella odotetun toimivat, koneessa (108 kW, 350 Nm)  riitti puhtia arki-citymaasturikäyttöön ihan riittävästi ja ottaen huomioon jatkuvan nelivedon, auto oli yllättävän ketterän oloinen. Näkyvyys autosta ulospäin oli hyvä. Kulutukseksi luvataan 5,6l/100 km (yhdistetty, co2 146g), mikä on ihan hmm... kohtuullinen nelivetoiselle, korkeammalle autolle.

Kenelle XV sitten on omiaan? XV:n hinnat ovat tällä hetkellä hyvin lähellä Foresterin hintoja, joten ainakin tilaa arvostavien kannattanee kääntyä siihen suuntaan, mikäli Subarua etsivät. Mutta esimerkiksi vakavaraisen erähenkisen nuorenparin citymaasturin tarpeen (mikäli sellaista on) XV täyttää varmasti mallikelpoisesti.

Plussaa
- ulkonäkö
- moottorin vääntö ja taloudellisuus
- ketteryys

Miinusta
- tilat
- hinnat alkaen-  varustetason karuus
- muovinen tuntuma sisätilan materiaaleissa