lauantai 17. maaliskuuta 2012

Koeajo: Honda Hr-v 1,6 4wd

Koeajot ovat menneet aika nelivetopitoisiksi, mutta siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi tällä kertaa löysin itseni 9 vuotta vanhan, mutta kohtuullisen vähän ajetun ja hyvin pidetyn Honda Hr-v 1,6 4wd:n ratin takaa. 105 hv ja 134 Nm:n vääntö latistivat hieman odotuksia ajonautinnosta. Lisäksi suhteellisen karut sisätilat ja varustetaso sekä mielipiteitä jakava suoralinjainen muotoilu olivat osaltaan saattamassa mielenkiinnon autoa kohtaan aika alhaiselle tasolle.

Tilat

Japanilaisiin autoihin tottuneena löysin ajoasennon helposti, vaikka ohjauspyörästä puuttui etäisyyden säätö. Korkeutta pystyi kyllä säätämään. Hallintalaitteet olivat helppokäyttöiset ja loogisesti saatavilla ja mittaristo oli pelkistetty mutta erittäin selkeä. Takapenkillä 180cm pitkä ei mielellään kovin kauaa matkusta, koska jalkatila on erittäin rajallinen. Myös päätilan riittävyys voi pidemmille olla rajoittava tekijä autoa valittaessa. Tavaratila oli tasapohjainen ja auton muuhun kokoon suhteutettuna asiallisen kokoinen. Tavaratilan pohjan alle sijoitettu vararengas oli tilapäiseen käyttöön kelpaava "kottikärryn" rengas.

Moottoritila oli nykyautoihin tottuneelle avara ja selkeä. Mm polttimon vaihto näyttäisi onnistuvan ilman isompaa purkuoperaatiota.

Ajossa

Koeajolenkkini sisälsi hieman maantietä, jonkin verran kaupunkiajoa sekä ripauksen lumisia pienempiä teitä. Maantiellä oli rauhallinen ajettava niin hyvässä kuin pahassakin. Ainakin alla olleilla Goodyearin nastarenkailla varustettuna auto oli ajotuntumaltaan vakaa ja rauhallinen. Kiitos 1,6-litraisen moottorin, auto oli myös "rauhallinen" kiihtyjä ja esim ohitukseen tarvitaan maantienopeudessa pitkälti näkyvyyttä ja pienempi vaihdekin on suotavaa. Auto ei ole hiljaisimpia, mutta 80km/h rajoitusalueella melu ei etupenkillä vielä häiritse. Takapenkillä haittaa jonkin verran enemmän tavaratilan kautta tulevat äänet.
Kaupunkiajossa auto oli todella ketterä, kääntösäde oli pieni ja kiitos auton korkeuden, näkyvyys autosta ulos oli hyvä. Liikkeellelähdöissä ja risteyksissä auto käyttäytyi alkuun etuvetomaisesti, mutta pian sutimisen alettua viskokytkin toimi ja neliveto tuli avuksi. Auton rajalliseen tehoreserviin yhdistettynä nelivetojärjestelmä oli kaupunkioloissa toimiva.
Suurin yllätys itselleni oli auton suoriutuminen lumisesta, uraisesta maantiestä. Kaistojen välissä olleen lumivallin ylittäminen ei hetkauttanut autoa juuri mitenkään,eivätkä raiteetkaan aiheuttaneet auton kulkusuuntaankaan suurempia muutoksia. Meno oli lähes yhtä vakaata kuin sulalla maantielläkin ja huomattavasti vakaampaa kuin monella vajaavetoisella autolla.
Etenemiskykyä lumessa en uskaltanut testata, koska sopivaa vetoapua ei ollut lupeissa :)

Kenelle Hr-v sitten sopii?

Hr-v ei ole nelivedosta ja hieman korkeammasta maavarasta huolimatta maastoauto. Alennusvaihteita autosta ei luonnollisestikaan löydy. Täysveriseksi citymaasturiksi Hr-v:n varustelu ja näyttävyys lienee liian rajallinen ja puhtaaseen maantieajoon sen mukavuus ja moottorin ominaisuudet loppuvat kesken. Mutta hinta-/laatusuhdetietoiselle Hr-v tarjoaa ilman isompia intohimoja hyvän ja monipuolisen kulkuvälineen paikasta a paikkaan b, lähes kelillä kuin kelillä. 
Hr-v on edullinen kompromissi, jolla selviää kohtuullisesti niin huonohkosta mökkitiestä kuin maantiesiirtymästäkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti